Arvot ja maailmankuva

Karhussa ja Siilissä uskotaan unelmointiin ja muutoksen mahdollisuuteen niin yksilössä kuin organisaatiossa.

Zombimaa

Puhutaan aikuisista, jotka ovat lakanneet unelmoimasta. He asuvat paikassa nimeltä Zombimaa. Siellä värit ovat harmaita, asiat toistuvat samanlaisina ja ihmiset vaeltavat tehtävästä toiseen tyhjä katse silmissä. Moni ihmisistä asuu Zombimaassa. Siellä myös monen organisaation ja yrityksen koti. He eivät ehkä tienneet sinne joutuvansa, mutta jossain vaiheessa usein vähitellen he löytävät itsensä sieltä. Vaikka yhteisöt ja yksilöt löytävät itsensä Zombimaasta, he eivät pakene sieltä, koska he pelkäävät.

He pelkäävät muutosta. He pelkäävät epäonnistumista. He pelkäävät menettämistä. He pelkäävät ehkä yksinäisyyttä. Siksi he pysyvät Zombimaassa, jossa he voivat turruttaa tunteensa ja unohtaa unelmansa. He vain selviytyvät päivästä toiseen.

Mutta Zombimaassa on myös niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä harmaaseen olemassaoloon, tylsiin rutiineihin ja hitaaseen kuihtumiseen. He ovat niitä, jotka kaipaavat väriä ja seikkailua. He ovat niitä, jotka muistavat unelmansa jonakin kauniina aamuna ja haluavat toteuttaa ne. He ovat niitä, jotka uskovat elämän olevan enemmän kuin pelkkää rutiinia ja velvollisuutta. He haluavat, että heidän yhteisönsä kukoistaa, ja osana yhteisöä myös he kukoistavat!

Elinvoimamaa

Nämä ihmiset ovat unelmoijia he päätyvät elinvoimamaahan, koska he eivät anna pelon estää heitä seuraamasta sydäntään. He eivät välitä siitä, mitä muut ajattelevat heistä tai mitä esteitä he kohtaavat matkallaan. Nämä ihmiset voivat parhaimmillaan auttaa myös yrityksensä ja organisaationsa ihmisiä pääsemään elinvoimamaahan. He ymmärtävät, että kukaan ei voi tehdä muutosta toisen puolesta, mutta samalla he tietävät, että joskus on ratkaisevaa, että kulkee toisen rinnalla, silloin kun tarve vaatii.

Elinvoimamaata kohti kulkevat organisaatiot eivät luovuta vaikeuksien edessä tai kadu tekemiään valintoja. Pikkuhiljaa yhteisöt ja yksilöt oppivat nauttimaan elämästä ja oppivat kokemuksesta. Elämä opettaa heille, että jokainen kokemus – ne pahimmat ja vaikeimmatkin – ovat opettajia polulla kohti parempaa.

He oppivat, että elämä antaa juuri sitä, mitä siltä tilaa.